Ilma on sakeana katupölystä. Ilmanlaatu on tätä kirjoittaessa huono Savilahdessa ja Tasavallankadulla ja tyydyttävä keskustassa ja Niiralassa. Autojen renkaiden jauhamaa asfalttia ja hiekoitushiekkaa on niin paljon, että sen näkee ja tuntee silmissä, hampaissa ja keuhkoissa asti.
Kevättalvi on usein hankala pyöräilijälle. Keli on yleensä mitä mainioin pyöräilyyn, mutta upottava sohjo, jäätyneet polanteet, sulaneet kaivonkannet, viettävä jää ja alikulkujen vesilammikot ovat pyöräilijän painajainen.
Ensisijainen ratkaisu ei ole katuhiekoitus.
Ratkaisu on lumen poisto läpi talven. Pyöräväylät tulee aurata huolella ja koko leveydeltä. Lumikerros tulee pitää ohuena. Liukkauden torjuntaan auttaa tien pinnan karhentaminen. Plussakelejä tulee ennakoida ja mahdollinen sohjo ajaa välittömästi pois.
Talvihoito ei toki voi olla yksin urakoitsijoiden vastuulla. Pyöräliikenteen väylät tulee suunnitella ja rakentaa niin, että laadukas talvihoito onnistuu. Tämä tarkoittaa esimerkiksi riittävää tilaa lumelle ja sitä, että sulava vesi ohjautuu pois pyörätieltä. Pyöräteillä ei voi olla esimerkiksi lämpimiä kaivonkansia.
Mahdotonta? Ei todellakaan. Oppia talvikunnossapitoon ja laadukkaiden pyöräväylien suunnitteluun ja rakentamiseen voi hakea esimerkiksi Oulusta.
Kallista? Ei lainkaan. Katupöly ja sen sisältämät pienhiukkaset ovat merkittävä terveysriski. THL:n mukaan ulkoilman pienhiukkasten on arvioitu aiheuttavan Suomessa noin 1800 ennenaikaista kuolemaa vuosittain, ja lievempien haittojen määrä on moninkertainen.
Pienhiukkaustasoja voidaan laskea lisäämällä pyöräilyä, rakentamalla laadukasta pyöräliikenteen infraa ja parantamalla pyöräliikenteen väylien talvikunnossapitoa. Pienhiukkastasoja voidaan laskea vähentämällä yksityisautoilua ja laskemalla autoliikenteen ajonopeuksia.
Maija Hartikainen
Kuopion polkijat ry
Mielipidekirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa ja Helsingin Sanomissa 18.4.2023