Tiesitkö, että Kuopiosta voi polkea Suonenjoelle upeita, rauhallisia hiekkateitä? Tiet ovat pääasiassa helposti ajettavissa tavallisella polkupyörällä. Teillä on hyvin vähän liikennettä. Koko reitillä on vain 300 metrin pätkä isoa 9-tietä. Metsätie Suonenjoki – Kurkimäki -välillä on alle 40 km.
Minä poljin reitin lauantaina 5.10.2024. Toivottavasti tämä minimatkakertomus ja valokuvat madaltavat muidenkin kynnystä lähteä Suonenjoki – Kuopio -gravel-pyöräretkelle.
Kiitos Puijon Ladulle tämän upean reitin vinkkaamisesta ja Kuopio-Suonenjoki -pyöräretkien järjestämisestä useana vuonna.
Ostin aamulla herättyäni junalipun ja pyöräpaikan, ja pakkasin eväät ja varavaatteet sivulaukkuun. Halusin mennä junalla Suonenjoelle ja pyöräillä Suonenjoelta Kuopioon, ettei minun tarvitsisi stressata paluumatkan juna-aikatauluista. Reitti toimii toki kumpaan suuntaan tahansa. Päätin lähteä sähköpyörällä, että retkestä tulisi minun kunnolle riittävän leppoisa.
Junamatka Suonenjoelle sujui ongelmitta ja keli oli täydellinen. Alkumatkalla tunnelma oli korkealla, mutta kiirehdin ja hätäilin vähän enkä heti päässyt kiinni sopivaan rytmiin.
Katajamäentien pääty. Ojan kautta polkua pitkin 9-tielle.Kärkkääläntie
Reitti kulki Suonenjoki – Kuopio -junaradan pohjoispuolella, välillä hyvin lähellä rautatietä.
Jossain Salmisen seuduilla pyöräilyn onni ja polkemisen tahti veivät mennessään. Nautin päivästä. Nautin myös hyvät herkkueväät.
VihulantieSalminen. Matka jatku Kivijärventietä.
Kiersin Kangasjärven sen pohjoispuolta. Jälkikäteen selvisi, että reitti olisi ollut sujuvampi ja lyhyempi järven eteläpuolta, läheltä rataa. Google mapsissa etelän kautta kulkeva Kivijärventie näyttää katkeavan, mutta tosiasiassa tie jatkuu yhtenäisenä. Alla kartassa lyhyempi reitti keltaisella.
Kangasjärven seuduilla näin ketun! Tuijotimme hetken toimiamme ja sitten kettu katosi metsään.
Lähellä AirakselaaJussilantie lähellä Airakselan uimarantaa
Viimeisellä etapilla ennen Kurkimäkeä (Pehmeisentie ja Tiiholantie) lämpötila oli noussut ja aurinkokin lämmitti. Tässä vaiheessa uskalsin tosin jo käyttää vähän enemmän sähköavustusta. Tiesin, että Kurkimäestä keskustaan olisi hyväkuntoista ja helppoa pyörätietä eikä akku kuluisi samaa tahtia kuin hiekkatiellä. Kurkimäestä pääsisi metsäteitä Matkukseen, mutta itse poljin kotiin pääpyöräreittejä.
Tiiholantie. Saapuminen Kurkimäkeen.Vanhalla Vitostiellä Ilves Kasinon lähellä.
Minun reittivalinnoilla matkaa kertyi 63 km. Pysähtelin aika usein juomaan kaakaota, ottamaan valokuvia tai katsomaan karttaa. Keskinopeuteni oli 14 km/h.
Tälle retkelle kannattaa varata riittävästi juotavaa ja eväitä sekä puhelimeen akkua. Reitin varrella ei ole kauppoja tai huoltoasemia ja vain hyvin vähän asutusta.
Pyörämatkakuume oli jäänyt krooniseksi ja pakkohan se oli selättää, vaikka syksyn arki painoi jo hartioita ja kesän ihanat pyöräretket olivat enää muisto vaan.
Moni on parjannut valtatien 5 pyöräilyolosuhteita ja halusimme nyt ottaa selvää välistä Iisalmi–Kuopio. Joku vuosi sitten olimme polkeneet pääasiassa hiekkateitä Maaningalta Lapinlahdelle, mutta nyt tarkoituksenamme oli mennä suorinta reittiä viitostien pientareella.
Matkustimme illansuussa junalla Iisalmeen ja poljimme seuraavana päivänä sieltä Kuopioon. Tässä kuvia ja kokemuksia Iisalmen minilomastamme.
Illansuussa Kuopion rautatieasemalla.
Junassa meillä oli pyöräpaikat vaunussa 1. Kokemuksemme mukaan Savon radalla IC-junan vaunun 4 kolme pyöräpaikkaa myydään ensin ja vasta sitten varausjärjestelmä tarjoaa vaunun 1 paikkoja. Vaunun 1 pyöräpaikkoja oli kiva päästä kokeilemaan, sillä meillä ei ollut niistä aiempaa kokemusta. Pyörät sai paikoille tukevasti omiin koloihinsa. Toisen pyörän etukori mahtui paikalle juuri ja juuri. Paksurenkaista pyörää näille paikoille ei saa. VR – Polkupyörä mukaan junaan
Vaunun 1 kaksi pyöräpaikkaa. Kaikki junan viisi pyöräpaikkaa olivat varattuina.
Sitten kiskot veivät kohti pohjoista. Tunnelma oli hyvä ja korvanappeissa soi Aavikon Viitostie. Iisalmessa hampurilaiset, Olvin oluet ja nukkumaan.
Lauantai-aamu oli upea ja aurinkoinen. Aamiaisen jälkeen hyppäsimme pyörän selkään. Iisalmen päässä pyöräliikenteen opasteissa olisi kehitettävää, mutta kännykän kartan avulla onnistui suunnistaa. Positiivista oli se, että lähes koko matkan Iisalmi–Lapinlahti (26 km) oli pyörätietä. Oli kiva pyöräillä rinnakkain ja katsella peltomaisemia. Valtatien 5 melu oli ajoittain aika kauhea, mutta muutoin olosuhteet olivat mainiot. Tätä pätkää voi suositella pyöräilyksi myös lasten kanssa. Ennen varsinaista vitostietä Ulmalatiellä oli 2,5 km matka tienlaitaa, mutta pätkä oli hyvin rauhallinen.
Noin 10 km Iisalmesta etelään.Pian Lapinlahdella.Lapinlahden ateljee-galleria-kahvila Luova Puu ei harmillisesti ollut enää syyskuussa auki.
Lapinlahdella ostimme eväät ruokakaupasta. Pieni tauko ja vesipullojen täyttäminen oli tarpeen. Keskustassa olisi ollut myös MeiRami pizza-cafe ja Matin ja Liisan asema.
Matin ja Liisan asemalta on viitostietä 27 km Pöljälle, josta pyörätie taas jatkuu. Tässä kohti emme halunneet lähteä kiertämään hiekkateitä. Tuntui, että kunto ja aika olisi loppunut. Niinpä tie vei viitostien pientareelle.
Piennar oli kuitenkin kapea ja ajoittain olematon ja tien pinta oli huonossa kunnossa. Liikenne oli vilkasta ja pyöräily tuntui turvattomalta. Vain reilun kahden kilometrin jälkeen pysähdyimme bussipysäkille pohtimaan, miten päästä viitostieltä pois. Kännykän kartta näytti, että kohdaltamme lähtee pieni peltotie radanvartta Tikankoskentielle (hiekkatie). Niinpä vuoroin poljimme ja vuoroin talutimme pyöriä pellon laitaa Tikankoskentielle.
Vähän Matin ja Liisan asemalta etelään pohdimme, jatkaako viitostien olematonta piennarta vai kokeillako, löytyykö reitti hiekkatielle.Tikankoskentie ja taustalla junarata.Tervapurontiellä.
Tikankoskentiellä ja Tervepurontiellä oli vähän liikennettä ja reitti oli ihan hyvä pyöräilyyn. Tuntui ihanalta pyöräillä rauhallisissa maalaismaisemissa ison maantien jälkeen.
Jossain vaiheessa ohitimme kuitenkin risteyksen, josta meidän oli ollut tarkoitus siirtyä takaisin (tässä kohti tietääksemme jo remontoiduille) viitostielle. Pienen eksymisen jälkeen päädyimme uudelle sorateille, jolla oli irtosoran takia vaikea polkea. Vieressä kulkeva vanha tie taas oli hiekkainen ja upottava.
Vähän eksyneenä Tervapurontiellä. Uudella pätkällä oli irtosoraa ja vanhalla tiellä upotti. Tämä väli ei kuitenkaan ollut kovin pitkä.
Siirryimme viitostielle Karvasalmentien risteyksestä. Tästä eteenpäin piennar oli leveä ja hyväkuntoinen. Moottoriajoneuvoliikennettä riitti, mutta oli kiva taas painaa tasaisesti eteenpäin. Ylämäetkään eivät tuntuneet isoilta, kun nousut olivat loivia.
Pajujärven ja Alapitkän tienoilla.Kesäkahvila Unska Alapitkällä oli jo kiinni syyskuussa. Unskan pihassa oli kuitenkin hyvä paikka evästauolle.
Piennar oli erinomainen koko loppumatkan Karvasalmen risteyksestä Pöljälle, josta alkaa pyörätie. Pyöräliikenteen opasteet olivat tästä eteenpäin erinomaiset ja vaikka pyörätie kulki vaihtelevaa reittiä, ei kännykän karttaa tarvittu. Kiitos hyvistä opasteista Siilinjärvi ja Kuopio!
Eriomaiset pyöräliikenteen opasteet Pöljän koulun lähellä Pohjois-Siilinjärvellä.
Päivä oli onnistunut! Pyörämatkailun tarve tuli täytettyä. Oli kivaa fillaroida vaihtelevilla reiteillä. Kilometrejä kertyi reilut 90, mutta rennolla fiiliksellä jaksoimme hyvin.
Viitostien piennar on olematon Lapinlahden eteläpuolella, mutta muitakin reittejä löytyy ja huonokuntoista piennarta on vain melko lyhyen matkaa.
Jos pyörälenkkeily tutuilla kulmilla puuduttaa, aina voi lähteä lähilomalle pyörä mukana. Jos 90 kilometriä on liian pitkä taitettavaksi ns. tavallisella pyörällä, voi sähköpyörä madaltaa kynnystä lähteä seikkailulle. Koska päivä näin syksyllä lyhenee ja matkan eteneminen voi syystä tai toisesta hidastua, on tärkeää, että mukana on varmuuden vuoksi pyörän etu- ja takavalot.